© Miikka Pirinen 1981 Saana Ilona Katila, syntynyt 17. tammikuuta Turussa. Perheemme muutti Espooseen seuraavana vuonna, joten syntymäkaupungista ei jäänyt omia muistikuvia. Perheeseen kuului tuolloin isä Raimo Katila ja äiti Mirja sekä isosisko. Myöhemmin minä ja Maarit saimme vielä kaksi siskoa, Lauran ja Annan.
1983 Perheemme asettui Nummelaan. Oli niittyä, metsää, rantaa ja junaradan vartta, jossa kirmata, leikkiä piilosta, pulahtaa uimaan ja rakentaa majoja. Oli lapsen vapaus samota, elää mielikuvitus-maailmoissa, kiipeillä puissa ja istua katolla lukemassa. Ala-asteella löytyi sydämensisko Erica, eikä sellainen ystävyys raukea koskaan.
1994 Yläasteella oli nuokkari, diskot ja Ramppis, pitkiä kävelyitä ja syviä keskusteluita, naurua, seikkailuja ja ensimmäisiä kertoja. Mutta sallitut olemisen raamit olivat ahtaat ja normit tarkoin vahditut. Onneksi moottoritien laitaan oli lyhyt matka. Peukaloa nostamalla pääsi Helsinkiin, kesäfestareille, minne tahansa – tärkeintä oli lähteä liikkeelle.
1997 Täältä tullaan, Helsinki! Peruskoulun päätyttyä jätin Nummelan taakseni. Löysin tieni Lepakon aamujatkoille – vapaus, riemu, rakkaus, lepattavat sielut ja auringonnousujen kauneus. Olin hurmaantunut; terävät särmät paljastuivat vasta ajan myötä. Kävin lukion Töölön yhteiskoulussa ja asuin opiskelijasolussa Kannelmäessä.
2001 Pääsin Helsingin yliopistoon lukemaan kotimaista kirjallisuutta, vuosi ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Sivuaineina opiskelin luovaa kirjoittamista ja viestintää.
2002 Sain ensimmäisen media-alan työpaikkani kaupunkilehtien menopalstatoimituksesta. Seuraavana vuonna aloitin urani kirjoittavana toimittajana. Jo lapsuudessa leimahtanut pohjoisen kaipuu voimistui: tunturivaellukset sekä ravistelivat että tyynnyttivät sielua.
2006 Eräänä aamuna heräsin vahvaan unikuvaan – Maanalaiset tanssivat aamuisin oli saanut alkunsa. Karkasin syksyksi Itävallan vuorille ja Prahaan voidakseni omistautua tarinalle, joka oli vasta syntymässä. Esikoisromaanini syntytarinan voi lukea täältä kirjallisuuslehti Lumoojasta.
2008 Aloitin toimittajan työt Ylen uutistoimistossa. Työskentelin Ylellä erimittaisissa jaksoissa syksyyn 2016 saakka (mm. uutissuunnittelussa, uutistekstityksessä sekä kuvanhallinnassa).
2010 Mannerlaatat järisivät: tapasin tulevan puolisoni Rami Hovin. Käsikirjoitukseni valmistui ensimmäisen kerran, mutta tiesin jo mitä tekisin seuraavaksi. Kirjoittaisin kaiken uudelleen hän-kertojan näkökulmasta. Kirjallisuuden maailmassa tarinan voi kertoa vain kerran. Kirjoittaisin, kunnes Kasperin tarina olisi kasvanut täyteen mittaansa.
2011 Menetin sydämeni kalliokiipeilylle. Olin aloittanut sisäkiipeilyn vuonna 2009, mutta hurmaannuin lajiin toden teolla vasta ulkona luonnossa. Huimia kokemuksia, kiveä, ilmaa, valoa! Viime vuosina valtaosa vapaa-ajasta on kulunut Ramin kanssa kallioilla, metsässä tai merenrannalla.
2013 Käsikirjoitukseni valmistui toistamiseen ja ryhdyin tarjoamaan sitä kustantajille. Tiesin toki, ettei romaani edusta kotimaista valtavirtaa, ei aiheeltaan eikä tyylilajiltaan, mutta vieroksunta tuli silti yllätyksenä. Kirjallisesti tuskallista aikaa, jota en mielelläni muistele.
2014 Tapasin loppuvuodesta kirjallisuusagentti Tuula Kousan, joka innostui käsikirjoituksestani. Teimme edustussopimuksen.
2015 Perustin Minimahdin, vapaaseen syventävään journalismiin keskittyvän nettisivuston. Loppuvuodesta Tuula saattoi yhteen minut ja Kosmos-kustantamon Mikko Aarnen. Mikä riemu, vihdoin! Puhuimme ilmiselvästi samasta teoksesta.
2016 Rakensin Pysäytetään metsähallituslaki -adressikampanjan. Adressin allekirjoitti noin 130 000 suomalaista. Lakiesitys ei kaatunut, mutta vastalauseiden vyöry ja julkinen huomio saivat aikaan joitakin suotuisia muutoksia. Teimme Kosmoksen kanssa kustannus-sopimuksen. Sain kustannustoimittajaksi Samuli Knuutin ja viimeistelin esikoisromaanini.
2017 Muutosten vuosi! Maanalaiset tanssivat aamuisin ilmestyy huhti–toukokuun vaihteessa. Kesällä muutamme Pukkilaan siniseen hirsihuvilaan.